turhaa paskaa hyvässä maailmassa

Mun pitää lopettaa juominen. Mun keho on muutenkin niin heikossa hapessa kun se ei saa tarpeeksi ravintoa, ja kuluttaa liikaa, niin sydän voi tiltata milloin tahansa. Huomenna mahdollisesti vedän viimiset humalat ja sitten saa olla. Suurin osa mun frendeistä on sanonut, että ne toivoo että elän mahdollisimman pitkään. Mä en auta niiden toivetta toteutumaan jos mä juon. Alkoholi tappaa sisältä ja ulkoa - niin myös tupakka, mutta ei yhtä pahasti - ehkä. Tai no, ainakaan sydän ei voi tiltata mulla niin nopeasti kuin alkoholin kanssa.

Mä voin vielä pelastaa itteni alkoholisoitumisesta, vaikka ajatus alkoholin käytön lopettamisesta tuntuu yhtä hirveältä kuin ajatus siitä, että lopettaisin tupakoinnin tai joutuisin jättämään perheeni sekä ystäväni. En ehkä pysty lopettamaan, mutta yritän ainaskin. Huomenna, ehkä, on mun viimeinen kerta. Pelottaa miten onnistun, vai onnistunko ollenkaan.

Oon menossa tänään mummille yöksi, pelottaa sekin. Entä jos ahdistun siellä? Hyvällä tuurilla pystyn olemaan siellä koko viikonlopun, ja pääsen huomenna stadiin. Arroar, en tiedä.

Nyt pitää kuitenkin lopetella että kerkeän junaan. Heippahei.

olen liian iso ollakseni kaunis, liian pieni ollakseni vahva

Hyvää joulua, jokaiselle. Älkää huoliko turhaan ruuasta, ei se lihota.. paljoa. Pelottaa. Kohta on ruoka, tai no, tunnin päästä suunnilleen. En toivonut mitään erityistä joululahjaksi - toivoitteko te? Oletteko jo avanneet lahjanne? (: Itse en ole, avaan ne vasta joskus illalla.

Mun selkä on jumissa, inhan tuntuista kävellä. Toivon vaan, että tää päivä olis pian ohi. Sitten ei tarvitsisi miettiä, että kohta syödään paljon, kohta lihoan. Uh, joulu on maailman turhin juhla.

Ikävä mun tyttöystävää. Nään sen lauantaina vasta. Olis tarkoitus juoda, ja mennä sen jälkeen sille yöksi. Oon pelottavasti juonut tyyliin koko syksyn. Mä en halua kehittyä mikskään alkoholistiksi. Oon mä muutaman kerran jo keskellä viikkoakin juonut - mua pelottaa. Enköhän mä selviä? Viina on vaan hyvä tapa siirtyä parempaan elämään. Ei jaksa ajatella huonoja asioita, menee ja koheltaa vaan niinku huvittaa.

Huomenna olis tarkoitus hakea mummilta rahaa, jos se on kotona ja äitille sopii. Tarviin rahaa, ellen saa joululahjaks - tuskin.
Meillä on pommacia, haluan sitä. Se on hyvää. En nyt oikein taaskaan tiedä mitä kirjottaisin, mutta hyvää ja onnellista joulua jokaiselle!

listen to your heart, there's nothing else you can do

Seurustelen maailman ihanimman tytön kanssa. Lauantaina mentiin yhteen. Oon vaan niin onnellinen. Se koittaa auttaa mua mun syömishäiriön kanssa. Kysyi maanantaina, että oonko syönyt. Heti ekaks suunnilleen! Mua pelottaa vähän huominen, koska on.. ruokaa.

Mun psyyke menee heikommaksi koko aika, pitää taistella vastaan. Samalla pitää katsoa ettei sorru syömään. Joulu.. Ei huvita mikään taaskaan. Pelkään, että sekoan. Tää kaikki on liian raskasta mulle. En mäkään kaikkea kestä.

Onneks paino on sentään alle 58, aamusin siis. Siitä mä olen onnellinen - ehkä?

mä tärisen ja tärisen ja sydän sanoi stop

Mun ei pitänyt, mä lupasin. Mutta silti, silti mä sorruin eilen. Ai mihinkö? No jumalauta juomaan. Paras kaveri suuttui mulle enemmän kuin koskaan, haukkui mut ihan paskaksi mutta silti mä vaan jatkoin ryyppäämistä. Join suruun, ja kaverit sanoi, että älä huoli, me ollaan tässä - siinä ne tosiaan oli, joka ikinen humalassa.

En nukkunut viime yönä kuin 10 vitun minuuttia, jonka seurauksena oon tärissyt koko yön, ja mun sydän meinaa koko aika sanoa stop, kun rytmihäiriöt riivaa sitä jo kaheksatta tuntia. Jalkoja särkee, ja jouduin taas valehdella äidille. Paino on 57,8 kg, ja kuolen tähän oloon. Käärin yöllä monta sätkää, mutta ei siitäkään tullut mitään. Frendi joutui auttamaan, meinaan mun kädet tärisi niin helvetisti (tärisee vieläkin), että ei minkäänlaista rajaa lähimaillakaan. Paniikkikohtaus oli lähellä, jalat vaan täris enkä tajunnut mitään oikein kunnolla, raajat nytkähteli omia aikojaan ja samaan aikaan se samainen rytmihäiriökohtaus riivasi. Oli kyllä maailman tuskasin yö, vaikka ilta oli ihan kiva asia.
Puhuin koko helvetin yön yhden tutun kanssa syömisistä ja painon pudottamisesta yms. Tuntui oudolta, koska mä en yleensä puhu asioista niin avoimesti ääneen - ainakaan lähes tuntemattomille. Se sanoi, että mä olen laiha. Toinen sanoi, että mulla on pituuteen nähden about 10-15 kiloa alipainoa, enkä paina paskaakaan. Kun se tyttö sanoi, että mä olen hoikka, niin joku osa mussa pakotti avaamaan mun suun. "En mä ole laiha. Olisinkin. Se on mun suurin haave. Joka ikinen niistä kahdeksasta ihmisestä meni hiljaseksi. Kukaan ei sanonut mitään, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen tämä puolituttu tyttö tokaisi; "kyllä sä olet. Tiedän kokemuksesta, että sun on vaikea tiedostaa sitä". Puhuin entisen syömishäiriöisen kanssa. Se tuntui... vapauttavalta.

Kohta kyllä meen lepäämään. Mulla on lämpöä ja jalkoja särkee. Huomenna mulla on siellä sijaisperheessä neuvottelu, jossa päätetään se, että palaanko kotiin vai joudunko lähtemään nuorisokotiin, pitkäaikaiseen sijoitukseen. Mä toivon parasta; haluan kotiin.

ps. en juo enää ikinä, paitsi uutena vuotena.

kaksi viikkoa ratkaisuun

Kävin aamulla vaa'alla, ja painoin 57,9 kiloa. Painoindeksi on 17,7, ihan hyvin. 900 grammaa ensimmäiseen tavoitepainoon, toiseen tavoitteeseen kaksi kiloa ja 900 grammaa, kolmanteen melkein 8 kiloa. Äiti sanoi mulle, kun olin nostamassa kania häkistään, että mun selkäranka paistaa hupparin läpi. Mä säikähdin että se arvaisi jotain, joten tokaisin siihen ihan paniikissa, että "älä viitti liiotella". Lähin siitä sitten omaan huoneeseen miettimään äsköistä lausetta - ja kirjoittamaan tätä.

Oon pelaillut sims kolmosta koko päivän. Voisin pelata vielä vähän kohta, ja sitten mennä ulos ehkä? Tai tehdä lihaksia, tai tai.. jotain. Kunhan paino putoaa. Vituttaa kun kaveri ei vastaa puhelimeen, oisin pyytänyt sitä ulos. Phew, ei sitten.

Ahdistaa, jälleen kerran! D: En tiedä enää, että mitä mä tekisin tän ahdistuksen kanssa, kun joka päivä vaan ahdistaa ja masentaa. Ärsyttävää.

Ja jos toi yks ei nyt kohtapuoliin ala vastaa puhelimeen, niin meitsi on sisällä koko_päivän.

nukun kaiken yli, enkä tajua mistään mitään

Muhun sattuu, ja paljon. En jaksa enää tätä kierrettä. Ahdistaa, koska oon viime päivinä syönyt kuin mikäkin vitun possu! Kaikki kaverit ovat mua laihempia, ja ne inisee kuinka ne ovat läskejä, ihrapalloja yms., eivätkä ne tajua, että muihin voi esimerkiksi sattua. Mä oon niin ahdistunut, että voisin ladella tähän kaikki maailman rumimmat ja hirveimmät kirosanat jokaisella eri kielellä, jos vaan jaksaisin. Jos olisin tarpeeksi terve tekemään niin. Se on vain toiveajattelua.

Voisin kohta jatkaa sims kolmosen parissa, vaikka mua väsyttää ihan helvetisti. Mä oon kuitenkin nukkunut ihan liikaa ja tarpeeksi, joten mä pysyn tässä. Mua ei kiinnosta enkä mä tiedä, mä vaan olen.

Ahdistaa, sori. En pysty kirjottamaan pidempää.

life sucks and then you die

i miss u all.

Pitäisi jouluaattona käydä illalla tädin haudalla, mahdolllisesti, jos pystyn. En ehkä pysty. Paino on pysynyt suunnilleen samoissa, 58,3-58,6, riippuu päivästä. Koon 38 housut alkavat olla löysät, pitää ostaa kolmekutosen housut. Ahdistaa, koska tajuan koko aika enemmän ja enemmän, että mä olen sairastunut anoreksiaan. Mikäs helvetti se sellainen on? Saman tien henki pois vaan, samapa tuo on. Samaa asiaa ne kuitenkin meinaavat.

life sucks and then you die. ps. i miss u all, i love u all.